Luettua: Avioeron perintö – Eron lapset aikuisina

Tällä kertaa käsiini tarttui kirja, jota eronneet vanhemmat eivät halua lukea. Miksi? No siksi, että se olisi yksinkertaisesti liian tuskallista luettavaa. Kuinka usein kuulemmekaan, että ”lapset sopeutuvat kyllä vanhempien eroon ja uuteen elämäntilanteeseen”, tai miten ”vanhempien onnellisuus, vaikka sitten erillään lapsesta, on lapsellekin parasta”, tai kuinka ”lapset ovat suhtautuneet asiaan todella kypsästi”. Tämä kirja kumoaa tällaiset myytit kertaheitolla.

Mistä kirjassa on kyse

Kirjan kirjoittaja, Judith Wallerstein, on seurannut avioeroperheiden lapsia läpi heidän nuoruutensa ja haastatellut heitä säännöllisesti avioeron tapahtumisajankohdasta aina aikuisuuteen ja omien parisuhteiden perustamiseen (ja joissain tapauksissa eroamisiin) saakka. Tämän seurannan kautta hän tuo esille avioerojen pitkäaikaisia vaikutuksia vanhempien eron kokeneiden lasten eri kehitysvaiheissa. Asiaa lähestytään kirjassa erityisesti viiden erilaisen esimerkkitapauksen kautta. Verrokkeina toimivat vastaavan sosioekonomisen taustan omaavat ehjien perheiden lapset. Tätä kautta saadaan vertailukohtaa, miten lasten elämät eroavat toisistaan riippuen siitä ovatko vanhemmat pysyneet yhdessä vaiko eronneet.

Vaikka kirjassa käydään läpi viittä erilaista esimerkkitapausta, kirjaa lukiessa kuitenkin ymmärtää, että jokainen tapaus on omanlaisensa eikä luokittelu ole mielekästä. Jokainen lapsi reagoi vanhempiensa eroon omalla tavallaan ja kasvaa sen seurausten kanssa omaa polkuaan omine tuskineen. Yhteisiäkin piirteitä toki löytyy paljon, mutta lapsiin ei silti voi suhtautua pelkästään jonkin ”ryhmän” edustajina.

Mitä kirjasta jäi päällimmäisenä mieleen

Ihminen lukee kaikkia kirjoja aina oman maailmakuvansa ja historiansa tapahtumien kautta. Tämä on kuitenkin kirja, jossa asia uskoakseni korostuu keskimääräistä enemmän. Väitän lukukokemuksen olevan varsin erilainen riippuen siitä, millainen oma perhehistoria (sekä lapsuuden että aikuisuuden) on. Siksi sanoisinkin, että tämä on kirja, joka jokaisen täytyy lukea itse.

Kirjaa lukiessa tulee kuitenkin jatkuvasti miettineeksi, kuinka väärässä (ainakin tähän tutkimukseen peilaten) yleiset käsitykset lasten sopeutuvuudesta ovat. Yhteiskunnassamme toistellaan usein asioita, jotka ainakaan tämän tutkimuksen mukaan eivät voisi juuri pahemmin pielessä olla. On helppo ymmärtää miksi näin on; vanhemmat haluavat suojella itseään totuudeltaan, koska lapset ovat heille liian rakkaita, jotta he kestäisivät kohdata sen. On oikeastaan erittäin surullista, ettei tämän kirjan esittämän tutkimuksen tuloksia kumoavaa tutkimusta taida olla olemassa.

Monille saattaa tulla yllätyksenä myös se, että päällepäin kivuttomalta ja vanhempien eroa lukuun ottamatta ”täydelliseltä” näyttävä lapsuus ja varhaisaikuisuus loistavine koulumenestyksineen ja onnistuneine työurineen ei suinkaan heijastele lapsen henkistä tasapainoisuutta ja asioiden hyvin olemista. Wallersteinin mukaan eron vaikutukset nimittäin kumuloituvat ja näkyvät vahvimmin vasta aikuisuudessa. Siinä vaiheessa, kun vanhempiensa eron kokeneiden lasten pitäisi osata toimia omissa parisuhteissaan. Jos yrittäisin hieman tulkita kirjaa ja kiteyttää miksi näin on, saattaisin todeta jotenkin seuraavasti: vanhempien ero on lapsille niin kova tunneshokki, että lasten on vielä aikuisenakin helpompi (tietoisesti tai tiedostamatta) olla tuntematta mitään. Tunteille vallan antaminen kun heidän sisäänrakennetun mallinsa mukaan aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin ainoastaan suurta tuskaa.

Surullisinta ehkä kuitenkin on, että kirjoittajalla ei tunnu olevan pitkäketoisista tutkimuksistaan huolimatta konkreettisia keinoja joilla eron aiheuttamia pitkäaikaisia, erityisesti tunneperäisiä, haittoja lapselle voisi ehkäistä. Joitain parannusehdotuksia toki löytyy lapsen elämän helpottamiseksi, mutta kaikenkattavaa ratkaisua, tai välttämättä edes ymmärrystä eron lasten ajatusmaailmoista, ei tutkija ole löytänyt.

Kenelle kirjaa voi suositella

Kirjaa voisi pitää jopa pakollisena luettavana useillekin eri tahoille:

  • Vanhempien eron kokeneet lapset saavat kirjan kautta vähintäänkin ymmärryksen, etteivät ole yksin. Samojen ajatusten ja ongelmien kanssa painivat miljoonat muutkin ihmiset maailmassa. Kirjan kautta saattaa myös oppia ymmärtämään omia ajatus- ja käyttäytymismallejaan.
  • Eroa pohtivat vanhemmat saattavat puolestaan kirjaa lukiessaan hyvinkin päätyä pohtimaan haluavatko lapselleen oikeasti kirjassa kuvattua kohtaloa. Ehkä he jopa päättävät yrittää vielä kerran yhteiselon parantamista.
  • Ehjässä perheessä kasvaneet, eroperheiden lasten kumppanit ja puolisot oppivat kirjaa lukiessaan todennäköisesti paljonkin kumppaninsa sisäänrakennetuista ajatus- ja toimintamalleista. Kasvaneen ymmärrysen myötä kumppanin ajoittain mahdollisesti järjettömältä näyttävien toimintamallien kanssa saattaa olla helpompi elää.
  • Eronneet vanhemmat. Vaikka eron lapsille aiheuttamia traumoja ei kirjan avulla voikaan kokonaan ehkäistä, kannattaa kirjasta silti koittaa poimia parhaita toimintatapoja, mikäli haluaa koittaa edes hieman helpottaa lastensa tulevaa elämää.
  • Kaikkien työkseen lasten kanssa tekemisissä olevien kannattaa lukea kirja jo pelkästään siksi, että se kasvattaa ymmärrystä siitä, mitä eron lapset joutuvat elämässään kokemaan ja miten he eri tilanteisiin voivat reagoida.
  • Vanhemmiksi tulemisesta haaveilevat puolestaan harkinnevat kirjaa lukiessaan vielä kerran, ovatko valmiita ja tarpeeksi kypsiä kantamaan vanhemmuuden mukanaan tuoman vastuun.
  • Yhteiskunnan asioista päättävät saattavat oppia kirjaa lukiessaan näkökulmia, joita eivät yrityselämän lobbareilta ole koskaan kuulleetkaan.

Suosittelen.

 

Pullapoika

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*