(Epä)Täydellinen kumppani

Hei,

luin jälleen yhtä parisuhdekirjaa ja aloin miettiä itse kunkin täydellisyyttä. Millainen on täydellinen kumppani? Olenko itse sellainen? Entä mitä kumppania vaihtamalla voi saavuttaa? Varsin pian tajusin, että ihmisessä on varmasti luokkaa miljoona palaa. Olemme siis kaikki kuin suuren suuria palapelejä. Se, millaisia paloja itse kukin kumppanikseen kaipaa riippuu tietysti meidän henkilökohtaisista mieltymyksistämme.

Ihminen palapelinä

Aloitetaan pohtimalla mistä ihminen koostuu. Mitä ovat ne palapelin palat jotka mainitsin? Itse hahmotan asiaa siten, että joko tykkään tai en tykkää vaniljajäätelöstä. Tai sitten siedän sitä, mutta se ei herätä sen suurempia tunteita suuntaan tai toiseen. Palapelissäni on siis tietynlainen vaniljajäätelöpalanen. Samalla tavalla minulla on tietysti suklaa-, kinuski-, mansikka- jne. jäätelöpalaset. No, useimmille nämä eivät kumppania valittaessa ole niin oleellisia, mutta jos vaniljajäätelö sattuu olemaan elämäsi intohimo toivot ehkä kumppanisikin sietävän sitä. Samalla tavalla meillä on monta muuta palasta joita ehkä toivomme kumppaniltamme jäätelökysymystä enemmän. Jotta saadaan yhteinen käsitys mistä puhun, yritän seuraavassa kuvailla stereotyyppistä ihannemiestä naisen kumppaniksi.

Ihannemies

Ihannemies on tietysti tyylikäs ja hyvinkäyttäytyvä herrasmies, joka on menestynyt liike-elämässä. (Huomaa edellisestä lauseesta löytyvät 4 tietynlaista palapelin palasta. Tämän jälkeen en kuvauksessa nosta näitä paloja erikseen esille.) Näin ollen ihannemieheltä ei puutu tililtä rahaa. Toisaalta hän ei ole rahojensa suhteen turhan saita, vaan käyttää niitä sopivan paljon naisensa tyytyväisenä pitämiseen. Hän pystyykin tarjoamaan perhe-elämään mukavat ulkoiset olosuhteet, eli ”kulissit”. Omakotitalo hyvällä alueelle, pari kivaa autoa, mökki ja / tai vene, muutama mainosten luomien mielikuvien mukainen lomamatka joka vuosi jne.

Toisaalta ihannemies on tietysti myös yllätyksellinen, eli käyttää edellä mainittua pankkitilin saldoaan oma-aloitteisesti naisensa yllättämiseen. Kukat ja korut ovat tietysti itsestäänselvyys, mutta ovat vasta hyvä alku. Romanttinen yllätysmatka Broadway-musikaaliin tuottaa jo hieman enemmän ”pisteitä”. Täydellinen mies osaa kuitenkin huomioida myös sen, ettei nainen halua lähteä kyseiselle matkalle valmistautumatta huolellisesti.

Mutta täydellinen mies on tietysti paljon muutakin kuin lompakko. Hän ei leveile rahoillaan ja osaa järjestää myös yllätyksiä joihin ei rahaa tarvita. Naiselle tarjottu romanttinen hieronta kotona kynttilöiden valossa kera itse tehdyn täydellisen illallisen kuuluu miehen vakiorepertuaariin. Keittiön tämän jälkeen siivoaa tietysti mies sillä osallistuuhan hän muutenkin aktiivisesti kotitöihin hoitaen niistä vähintäänkin oman osuutensa, jos ei enemmänkin.

Mutta älkää nyt kuitenkaan käsittäkö väärin. Ehei! Ihannemies ei ole mikään herkistelevä koti-isä joka odottaa pullien kanssa naistaan kotiin. (Vaikka toki pullaa silloin tällöin leipookin, mutta pääsääntöisesti vain lasten koulumyyjäisiin sillä nainen ei halua herkutella liian usein linjojensa takia. Mutta jotta nainen ei tuntisi itseään koulumyyjäisiä vähäpätöisemmäksi, leipoo mies toki silloin tällöin pullaa myös pelkästään naistaan varten.) Ihannemies on pullantuoksun ohessa myös todellinen tosimies! Hän hoitaa kätevästi auton korjaamisen ja talon remontoimisen, sillä eihän yhteiseen kotiin haluta mitään vanhalta viinalta haisevia remppamiehiä notkumaan. Tosimies luonnollisesti hoitelee sopivan raisusti naisensa fantasiat remppahommien lomassa, vaikka osaakin olla sängyssä naisen tarpeiden mukaan myös hellä ja huomioiva. Pohjimmiltaan hän on kuitenkin renttu, koska niihinhän naiset tunnetusti rakastuvat. Tästä huolimatta hän on miehekäs mies, jonka sylissä ja vieressä nainen tuntee olonsa turvalliseksi tilanteessa kuin tilanteessa.

Tilanteisiin lukeutuvat luonnollisesti myös sosiaaliset kokkarit, joissa mies on kuin kala vedessä naisensa vieressä. Kiitos miehen sanavalmiuden, nainen tuntee olonsa rennoksi myös tilanteissa, joita hän muuten saattaisi jännittää. Mutta jos nainen tuntee olonsa rennoimmaksi mökillä, mies luonnollisesti viihtyy myös viikkokausia keskellä metsää järven rannalla vailla sosiaalista aktiviteettia.

Uskon, että tässä vaiheessa teille alkaa hahmottua kuvaamani ihannemies. Jotta ette kuitenkaan saisi väärää kuvaa, tähdennetään vielä lopuksi, että kaikesta yllä mainitusta huolimatta ihannemies ei ole kuitenkaan perinteisiin sukupuolirooleihin fakkiutunut, vaan ymmärtää nykyaikaisen tasa-arvoisen maailman ja naisen halun tulla kohdelluksi vertaisenaan. Mies ei siis kohtele naista ”liian naisena”, vaan arvostaa tämän itsenäisyyttä tasa-arvoisena kumppanina.

Olenko ihannekumppani?

Käsi ylös, kenen suhteessa mies täyttää edellisen kuvauksen vaatimukset? No, ei tietysti ole tarpeenkaan, sillä kyse oli rankasti karrikoidusta stereotypiasta, eikä juuri sinun (tai vaimosi) ihannemiehestä. Mutta nyt seis! Jos korvaat yllä olevan kuvauksen omalla kuvauksellasi ja huomioit myös kaikki puuttuvat ”palapelin” palaset (vaniljajäätelöstä ja muista ruokailutottumuksista töiden ja harrastusten kautta eri seksimieltymyksiin), asettuuko kumppanisi palapelissä silloin kaikki ihannepalasesi kohdalleen? Mieti asiaa hetkinen ennen kuin jatkat lukemista.

Uskallan väittää, että kenenkään palapeli ei ihan jokaisen palasen osalta täsmää oman tai kumppanin ihannepalapelin kanssa. Kukaan ei siis ole aivan täydellinen. Et sinä, eikä kumppanisi. Aina voisimme tykätä hieman enemmän vaniljajäätelöstä, juoda hieman vähemmän alkoholia (tai vähintäänkin erilaista alkoholia) tai osata keskustella ongelmista hieman paremmin.

Pitäisikö erota?

Jos kumppani tai minä itse ei siis olla täydellisiä, niin pitäisikö meidän sitten erota? No ei tietenkään, sillä kyseistä logiikkaa noudattaen maailmassa ei olisi parisuhteita ollenkaan. Edellä kuvattua epätäydellisyyttä kutsutaan ymmärtääkseni ihmisenä olemiseksi. Eroamalla voit tietysti korjata jonkin ysittäisen palasen, mutta samalla menetät jotain muuta.

Kannattaa myös muistaa, että vaikka aina sanotaan ettei kumppania voi muuttaa, ei tämä mielestäni ihan täysin pidä paikkaansa. Ajan myötä kumppanisi nimittäin oppii tuntemaan sinua paremmin ja reagoimaan sinulle parhaalla tavalla eri tilanteisiin. Hän esimerkiksi saattaa oppia, että tarvitset omaa rauhaa tietyissä tilanteissa ja osaa antaa sitä sinulle enemmän kuin mahdollinen uusi kumppani osaisi antaa vuosikausiin. Hänen saunomistapansa saattaa myös sopeutua lähemmäs omaa tapaasi. Ajan kuluessa kasvatte siis hiljalleen yhteen, vaikkette sitä välttämättä edes huomaa. Eroamalla (tai kumppania vaihtamalla) menetät siis paitsi osan kumppanisi alkuperäisistä ”hyvistä paloista”, myös ne palat, jotka kumppanisi palapelissä ovat ajan myötä muokkautuneet yhteisiin tapoihinne sopivaksi.

Mitä tästä siis opimme?

Pointtini kaikessa edellämaintussa on, että vaikka meillä ehkä ajan myötä onkin silloin tällöin taipumus unohtaa kaikki omat ja kumppanimme hyvät ominaisuudet ja keskittyä liikaa ”puutteisiin”, ei ruoho useinkaan ole loppujen lopuksi vihreämpää aidan toisella puolella. Kummallekaan. Vaikka joskus ajattelisimmekin, ettemme epätäydellisyydessämme kelpaa tai riitä kumppanillemme, eivät nämä epätäydellisyytemme yleensä ole kumppanille syy jättää meitä. Eikä hän välttämättä edes pidä niitä epätäydellisyyksiä, saati sitten välitä niistä.

Kukaan meistä ei ole täydellinen. Todennäköisesti voitte kumppanisi kanssa kuitenkin olla kovasti yrittämällä ja tahtomalla täydellisiä toisillenne, kuten elokuvassa Good Will hunting hyvin todetaan. Yrittäkäämme siis parhaamme, mutta olkaamme samalla armollisia. Sekä kumppanillemme että itsellemme!

Syvällisiä pohtien,
Pullapoika

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*